56. Seitsemän pasuunaa

56. SEITSEMÄN PASUUNAA

Sinetit aukaisi Karitsa, mutta pasuunoihin (torviin) puhaltavat enkelit, kuten myös vihan maljat vuodatetaan enkeleiden toimesta. Huomaamme samalla, että vitsaukset ja tuomiot kovenevat koko ajan. Pasuunat ovat ns. kolmasosan tuomioita, eli niihin sisältyvät tuhot kohtaavat kolmatta osaa maata.

Tuon näillä kotisivuillani esille näkemyksen, jonka mukaan kristillisen seurakunnan armotalousaika päättyy siihen, kun Karitsa avaa viimeisen sinetin. Pasuunat ja vihan maljat edustavat jo Israelin viimeistä vuosiviikkoa. Tätä tulkintaa puolustaa myös se, että Israel mainitaan ensimmäisen kerran Ilmestyskirjassa juuri seitsemännessä luvussa (jae 4). Mielenkiintoinen yksityiskohta on myös se, että tästä eteenpäin enkelimaailman mukana olo korostuu kerronnassa ja se taistelee pimeyden voimia vastaan.

Raamatussahan puhutaan paljon pasuunoista, ennen kaikkea Vanhan Testamentin kerronnassa. Pasuunoilla ja erilaisiin torviin puhaltamisella oli monenlaisia tehtäviä Israelin kansan elämässä: varoittaa, kutsua sotaan lähtöön, olla merkkinä tiettyjen juhlien yhteydessä, kuninkaan virkaanasettamisen yhteydessä jne. Siellä puhutaan myös suuresta pasuunasta (Jes. 27:13), Jumalan pasuunasta, oinaansarvisesta pasuunasta jne. Tätä taustaa vasten tuntuu oikeastaan ymmärrettävältä, että pasuunoita käytetään merkkeinä ja varoituksina juuri Israelille annetun viimeisen vuosiviikon alkupuoliskolla. Hehän ymmärtävät niiden sanoman.

Tässä kohtaa tekee mieli selventää, kun Paavali Korinttolaiskirjeessä (1.Kor. 15:52) sanoo tempauksen tapahtuvan viimeisen pasuunan soidessa, se ei tarkoita Ilmestyskirjan seitsemästä pasuunasta viimeistä, kuten usein kuulee selitettävän. Huomaa, että tuota Ilmestyskirjan pasuunaa kutsutaan aina seitsemänneksi pasuunaksi, ei koskaan viimeiseksi pasuunaksi (Ilm. 10:7 ja 11:15). Paavalin ”viimeinen pasuuna” voi viis tarkoittaa esim. viimeistä merkkisoittoa uskoville kokoontua Herraansa vastaan yläilmoihin.

Paavalilla on saattanut olla tässä yhteydessä mielessään tapa, jolla sapatista ilmoitettiin. Kun sapatti alkoi, kuului synagogasta kolme eri pasuunan soittoa. Ensimmäisen pasuunan kuuluessa alkoivat esim. kalastajat ja maanviljelijät, jotka olivat kauempana kotoaan, koota kamppeitaan. Toisen pasuunan kuuluessa jokainen oli jo matkalla kotiin, ja kun kolmas pasuuna kuului, kaikki olivat jo sisällä huoneissaan. Eli ennen tempausta, Jumala antaa valvovalle seurakunnalleen jo ”herätyssoittoja”, että se olisi valmis, kun sitten aikanaan viimeinen merkkisoitto kuuluu!

Kun ensimmäinen enkeli puhalsi pasuunaan niin tuli ”rakeita ja tulta, verellä sekoitettuja”. Ja kun neljäs enkeli puhalsi pasuunaan, ”niin kolmas osa auringosta ja kolmas osa kuusta ja kolmas osa tähdistä lyötiin vitsauksella, niin että kolmas osa niistä pimeni ja päivä kolmannelta osaltaan oli valoton, ja niin myös yö”. Muistanet kai Pietarin kuuluisan saarnan helluntaipäivänä, jolloin seurakunta syntyi. Pietarihan viittaa puheessaan Joelin ennustukseen ja sanoo, että ”tämä on sitä, mikä profeetta Joelin suulla on ilmoitettu.” (Apt. 2:16, vuoden 1992 käännös). Tässä kohtaa täytyy nostaa hattua uudelle käännökselle, koska se sanoo asian sattuvammin, antaen ymmärtää, ettei tässä ole koko tuon profetian toteutuminen (huom! käytetään siis sanontaa ”tämä on sitä”). Hengen vuodatus ja armolahjojen saaminen tapahtui helluntaina aivan kuten Joel oli ennustanut (Joel 2:28-32), mutta me huomaamme, ettei koko profetia toteutunut tuolloin. Eihän silloin näkynyt verta, tulta ja savupatsaita, eikä aurinko muuttunut pimeydeksi ja kuu vereksi (aurinko on yhä edelleen kirkas, eikä kuu ole verinen; sen voi käydä vaikka ulkona tarkistamassa!). Ymmärrän, että tuo Joelin ennustuksen loppuosa toteutuu silloin, kun Israelille annetaan oma Hengen vuodatus lopunaikana, ja mm. 144 000 merkitään sinetillä. Taas kerran huomaamme, että Raamatun profetioilla on ikään kuin kaksi eri täyttymystä!

Toisen ja kolmannen pasuunan yhteydessä puhutaan tulena palavasta vuoresta ja tulisoihdusta, jotka putosivat mereen, virtoihin ja vesilähteisiin. Ymmärrän tämän yksinkertaisesti ydinsaasteena, joka ydinsodan tai ydinvoimaloita kohdanneen tuhon seurauksena sateitten kautta saastuttaa kolmannen osan maailman meristä ja vesivarannoista. Tätähän jo pelättiin Japania kohdanneen ydinonnettomuuden yhteydessä Fukushimassa v. 2011.

Kun seitsemänteen pasuunaan puhalletaan, on aivan kuin tietty merkkipaalu olisi saavutettu Jumalan pelastushistoriassa. Silloin taivaassa kuuluu suuria ääniä, jotka sanovat: "Maailman kuninkuus on tullut meidän Herrallemme ja hänen Voidellullensa, ja hän on hallitseva aina ja iankaikkisesti" (11:15). Lisäksi kaksikymmentä neljä vanhinta sanovat: "Me kiitämme sinua, Herra Jumala, Kaikkivaltias, joka olet ja joka olit, siitä, että olet ottanut suuren voimasi ja ottanut hallituksen. Ja pakanakansat ovat vihastuneet, mutta sinun vihasi on tullut, ja tullut on aika tuomita kuolleet ja maksaa palkka sinun palvelijoillesi profeetoille ja pyhille ja niille, jotka sinun nimeäsi pelkäävät, pienille ja suurille, ja turmella ne, jotka maan turmelevat" (11:17, 18). Kuten edellisellä sivulla selitin, pasuunoiden jälkeen on Vanhan Testamentin pyhien ylösnousemus ja aika maksaa heille palkka. Jumalan pelastushistoriassa on tultu siihen vaiheeseen, että taivaaseen on otettu voittajina niin pakanakansoista kuin Israelin kansan keskuudesta kaikki uskovat ja pyhät. Samalla myös ilmoitetaan, että Jumalan vihan aika on tullut ja on aika turmella ne, jotka maan turmelevat. Alkaa maailman historian hirveimmät kolme ja puoli vuotta pedon hallitessa. Pakanakansat ovat vihan vallassa ja saatana alkaa koota kansoja suureen lopputaisteluun, mutta tuo kaikki on pelkkää kulissia ja jo etukäteen tuhoon tuomittua. Maailman kuninkuus on jo tullut Herralle ja Hänen Voidellullensa!

Palaan vielä viidenteen ja kuudenteen pasuunaan tarkemmin seuraavilla sivuilla.