27. Joosuan kirja

27. JOOSUAN KIRJA

Joosua oli Jumalan valitsema Israelin kansan johtaja Mooseksen jälkeen. Hänen tehtävänsä oli viedä kansa Jordanin yli ja aloittaa Luvatun maan valloittaminen. Raamatun ilmoittamien aikamääreiden mukaan Joosua toimi 1400- ja 1300-lukujen vaihteessa.  Emme tiedä tarkkaan, kuka Joosuan kirjan kirjoitti. Joosua oli toki itsekin kirjoitus- ja lukutaitoinen (8:32-35), mutta joistakin yksityiskohdista saa käsityksen, että ainakin kirjan lopullinen muoto kirjoitettiin myöhemmin (ks. 15:63 ja 24:29-33).

Monelle herää varmaankin kysymys, miksi Kanaanin maa täytyi yleensäkään valloittaa? Tuohon kysymykseen voisi ensiksikin vastata, että Jumala on joka tapauksessa toiminnassaan niin suvereeni, että meidän ihmisten on turha taistella Hänen aivoituksiaan vastaan. Hän armahtaa kenet armahtaa ja paaduttaa kenet paaduttaa (Room. 9:15-18). Voimme yksinkertaisesti luottaa, että Hän on tuomioissaan vanhurskas ja oikeamielinen niin yksityisen ihmisen kuin kansojen kohdalla. Kuitenkin Raamattu ja apokryfikirjat antavat meille joitakin vihjeitä siitä, miksi Jumala päätti karkottaa ja hävittää ne kansat, jotka asuivat ennen israelilaisia Kanaanin maassa.

Jumala antoi aikanaan Aabrahamille lupauksen, että hänen jälkeläisensä palaavat neljännessä polvessa Kanaanin maahan. Tuossa yhteydessä Hän myös ilmoitti syyn, miksi ei jo Aabrahamin aikaan lupaus täyttynyt: ”Ja neljännessä polvessa sinun jälkeläisesi palaavat tänne takaisin; sillä amorilaisten syntivelka ei ole vielä täysi." (1. Moos. 15:16). Voisi siis sanoa, että Jumalan pitkämielisyys odotti, että nuo Kanaanin maassa asuvat kansat tekisivät parannuksen, mutta toisin kävi. Heidän syntivelkansa vain kasvoi ja tuli lopulta täyteen! Aabraham sai jo omana aikanaan olla todistamassa Jumalan tuomioiden toteutumisen noilla alueilla asuvien kansojen elämässä, kun Sodoma ja Gomorra tuhottiin.

Vanhan Testamentin apokryfikirjoissa kuvataan Kanaanin maassa asuneiden kansojen syntielämää, ennen kuin israelilaiset tulivat ja valloittivat maan. Viisauden kirjassa sanotaan: ”Sillä pyhän maan entisiä asukkaita Sinä vihasit, koska he harjoittivat mitä inhottavimpia noituuden tekoja ja mitä saastaisimpia jumalanpalvelusmenoja; noita säälimättömiä lastensa surmaajia, noita salamenoisia heidän remuavan uhrijuhlansa keskellä. Ja vanhemmat, jotka surmasivat avuttomat lapsensa, sinä tahdoit hävittää meidän isäimme kätten kautta.” (12:3). Tällä viitataan mm. niihin hirvittäviin lapsiuhreihin, joita Baalille ja Molokille uhrattiin. Myös 3. Mooseksen kirjan 18. luvussa luetellaan kiellettyjä asioita, joihin Kanaanin maan asukkaat olivat syyllistyneet ja saastuttaneet maan (ks. 3. Moos. 18:24, 25). Ei ihme, että Jumala halusi hävittää kokonaan tuon mielettömän menon ja epäjumalanpalveluksen!

Raamattu kuvaa tuon aikaista Kanaanin maata ihanana ja hedelmällisenä maana, joka vuotaa maitoa ja mettä. Egyptiläisen Sinuhen tarina (1900-luvulta eKr.) tukee tuota Raamatun kertomusta. Sinuhen tarinassa sanotaan: ”Siellä oli viikunoita ja viinirypäleitä. Viiniä enemmmän kuin vettä. Hunajaa yllin kyllin, ja runsaasti oliiveja. Ja puissa kaikenlaisia hedelmiä. Siellä oli ohraa ja vehnää, ja rajattomasti kaikenlaista karjaa.”

Ensimmäinen suuri ihme Joosuan johtaessa kansaa tapahtui Jordan virtaa ylitettäessä. Kun liitonarkkia kantavat papit astuivat Jordanin rantaveteen, pysähtyi virran juoksu, ja kansa saattoi kulkea kuivin jaloin virran poikki. Pian sen jälkeen tapahtui kuuluisa Jerikon valloitus. Ennen Jerikon valloitusta Joosua oli kohdannut Herran sotajoukon päämiehen (5:13-15). Saa vaikutelman, että tuo Herran sotajoukon päämies oli itse Kristus. Joka tapauksessa tuo päämies ei estänyt Joosuaa kumartamasta itseään, kun tämä heittäytyi kasvoilleen maahan. Jos kyseessä olisi ollut enkeli, hän ilmeisesti olisi estänyt itsensä palvomisen, kuten muualla Raamatussa huomaamme enkeleiden tekevän! Kun esim. Johannes aikoi kumartua enkelin eteen saatuaan lopunaikaan liittyvät ilmestykset, enkeli kielsi häntä ankarasti sitä tekemästä (Ilm. 22:8, 9).

Joosuan johtaessa Kanaanin maan valloitusta tapahtui valtavia ihmeitä. Raamattu antaa jopa todistuksen, että Joosuan rukouksen seurauksena tapahtui suurin ihme, mikä koskaan on ihmisen pyynnöstä toteutunut. Aurinko pysyi paikallansa keskitaivaalla päiväkauden kiirehtimättä laskemaan (10:12 - 14). Samassa yhteydessä kerrotaan myös, kuinka Herra yliluonnollisella tavalla auttoi omaa kansaansa taistelussa vihollisia vastaan: ”Ja kun he paetessaan Israelia olivat Beet-Hooronin rinteessä, heitti Herra taivaasta heidän päällensä isoja kiviä, koko matkan Asekaan asti, niin että he kuolivat; niitä, jotka kuolivat raekivistä, oli useampia kuin niitä, jotka israelilaiset surmasivat miekalla.” (Joosua 10:11). Ymmärrän, että kyseessä oli eräänlainen meteoriittisade, jonka kaltaisen ennustetaan tapahtuvan myös lopunaikana, jolloin Jumala antaa tuomioittensa kohdata Hänestä luopunutta maailmaa. (ks. raamattuluento ”Lopunajat Raamatun ilmoituksessa”, s. 65. Seitsemäs malja).

Joosuan kirja kertoo myös yksityiskohtaisesti maan valloituksesta, Israelille luvatun alueen rajoista, eri sukukunnille arvotuista maa-alueista, turvakaupungeista jne. Kirja päättyy Joosuan jäähyväispuheeseen ja kertomukseen Joosuan kuolemasta ja hautaamisesta.