86. Johanneksen toinen ja kolmas kirje

86. JOHANNEKSEN TOINEN JA KOLMAS KIRJE

Johanneksen toinen ja kolmas kirje ovat opetuslapsi Johanneksen kirjoittamia. Johannes käyttää molemmissa kirjeissä itsestään nimitystä ”vanhin”. Tuo nimitys jo antaa ymmärtää, että Johannes kirjoitti ne vanhoilla päivillään.

Nämä kirjeet, jotka ovat Uuden Testamentin lyhyimmät kirjat, ovat henkilökohtaisia kirjeitä, lähetetty tietyille henkilöille. Toisen kirjeen kohdalla ei olla kuitenkaan varmoja, mihin sanonta ”valitulle rouvalle ja hänen lapsillensa” viittaa (jae 1). Kyseessä voi olla joku yksityishenkilö ja hänen perheensä, mutta yhtä hyvin Johannes voi käyttää tuota nimitystä jostakin seurakunnasta.

Sanoma, jonka Johannes tämän toisen kirjeensä kautta haluaa viestittää, on: ”Meidän tulee rakastaa toinen toistamme. Ja tämä on rakkaus, että me vaellamme hänen käskyjensä mukaan” (jakeet 5 ja 6). Samoin Johannes varoittaa villitsijöistä, jotka ovat lähteneet maailmaan, ja jotka eivät tunnusta Jeesusta Kristusta lihaan tulleeksi. Johannes kieltää ottamasta huoneeseensa tai sanomasta tervetulleeksi tällaisia harhaopin levittäjiä (jakeet 9-11). Miten tarpeellinen tuo Johanneksen kielto on tänäkin aikana! Törmäämme yhä uudestaan tämän ajan kristillisyydessä oppeihin, jotka mitätöivät tai vesittävät tavalla tai toisella Jumalan sanaa. Jos me osoitamme hyväksymistä heille, joudumme osallisiksi heidän pahoihin tekoihinsa.

Kolmas kirje on lähetetty ”rakkaalle Gaiukselle, jota minä totuudessa rakastan” (jae 1). Ilmeisesti Gaius oli jonkin seurakunnan johtava henkilö ja samalla myös majan antaja kiertäville evankeliumin julistajille. Kirje on yksinkertaisesti kiitos- ja rohkaisukirje Gaiukselle hänen vieraanvaraisuudestaan ja uskollisuudestaan Jumalan valtakunnan työssä. Lisäksi Johannes antaa Gaiukselle ohjeita suhtautumisessa joihinkin nimeltä mainittuihin henkilöihin (jakeet 9-12).