33. Ensimmäinen Kuningasten kirja

33. ENSIMMÄINEN KUNINGASTEN KIRJA

Valta Daavidilta siirtyi hänen pojalleen Salomolle. Vallansiirto ei kuitenkaan tapahtunut kivuttomasti, vaan jopa veren vuodatuksen kautta. Olihan profeetta Naatan ennustanut, ettei Daavidin lankeemuksen seurauksena miekka tulisi koskaan väistymään hänen suvustaan (2. Sam. 12:10). Ensiksi nousi Daavidin poika Absalom kapinaan, tavoitellen samalla kuninkuutta, mutta kapina päättyi Absalomin kuolemaan. Seuraavaksi Daavidin vielä eläessä hänen poikansa Adonia tavoitteli kuninkuutta. Vallankaappaus epäonnistui, mutta tuossa vaiheessa Adonia sai vielä pitää henkensä. Kuitenkin Daavidin kuoleman jälkeen Salomo raivasi hänetkin pois tieltä surmauttamalla Adonian, kun tämä pyysi itselleen vaimoksi Daavidin hoitajattarena toiminutta kaunista suunemilaista Abisagia.

Daavidin kuoleman jälkeen Herra ilmestyi Salomolle ja sanoi: ”Ano, mitä tahdot, että Minä sinulle antaisin.” (luku 3). Salomo anoi Jumalalta viisautta hallita ja tuomita oikealla tavalla Jumalan kansaa Israelia. Tuo anomus oli Jumalan mieleen, ja niinpä Hän lupasi Salomolle viisautta enemmän kuin sitä koskaan on kenelläkään ihmisellä ollut. Salomon viisaus tuli tunnetuksi naapurikansoja myöten, ja hänen viisaudestaan voimme mekin päästä osalliseksi hänen sananlaskujensa, mietelmiensä ja viisaiden tuomioittensa kautta.

Tunnetuin rakennus, jonka Salomo rakennutti, oli Jerusalemin temppeli, jota rakennettiin seitsemän vuotta. Kuningas Daavid oli jo eläessään hankkinut tarvikkeita temppelin rakentamista varten. Temppelin lisäksi Salomo rakennutti myös oman linnansa. Tuo linna kaikkine eri rakennuksineen oli suurempi kuin temppeli, ja linnaa rakennettiin kolmetoista vuotta. Voisi sanoa, että juuri Salomon aikana Israel eli suuruutensa ja rikkautensa loistokautta, joka tuli esille ennen kaikkea kuninkaan hovissa ja sen ylellisessä elämässä. Jopa kaikki Salomon hovin juoma- ym. astiat olivat kultaa, ”eikä hopeaa Salomon päivinä pidetty minkään arvoisena” (1. Kun. 10:21)! Jeesuskin viittasi vuorisaarnassaan Salomon rikkauteen ja loistokkuuteen (Matt. 6:29).

Mutta vaikka maallinen puoli olikin kunnossa, jää hieman kysymysmerkiksi Salomon hengellinen vaellus Jumalansa edessä. Ensimmäinen Kuningasten kirja tuo myös avoimesti esille sen epäjumalanpalveluksen, johon Salomo myöhempinä vuosinaan elämässään lankesi (luku 11). Epäjumalanpalvelukseen Salomon saivat taivuteltua ne monet sadat vaimot ja sivuvaimot, jotka Salomo oli itselleen hankkinut pakanallisista naapurikansoista. Salomon harrastamaan epäjumalanpalvelukseen viittaa myös varoittavana esimerkkinä Nehemia omassa kirjassaan (13:26). Emme tarvitse, emmekä saakaan ottaa tuomarin osaa Salomon suhteen, mutta jotenkin jää vaikutelma, että Salomolla olisi voinut olla enemmänkin hengellistä annettavaa ja opetusta jälkimaailmalle. Esim. Jeesus ja apostolit lainaavat lukuisia kertoja Daavidin opetuksia ja viittaavat usein hänen psalmeissaan oleviin profeetallisiin ennustuksiin. Sitä vastoin ainoat viittaukset Salomoon ovat tuo edellä mainittu vuorisaarnan kohta Salomon loistosta (Matt. 6:29), sekä Salomon viisaus, jota Saban kuningatar tuli kuulemaan (Matt. 12:42) ja lyhyt toteamus, että Salomo rakensi Herralle huoneen (Apt. 7:47).

Salomon lankeemuksen seurauksena valtakunta jakaantui hänen kuolemansa jälkeen kahtia, ja Daavidin suvulle jäi hallittavaksi vain kaksi heimoa, Juuda ja Benjamin. Näin Israel oli jakaantunut lopullisesti kahdeksi valtakunnaksi. Kymmenen heimon muodostamaa pohjoista valtakuntaa kutsuttiin Israeliksi, ja sen pääkaupungiksi tuli Samaria.  Eteläistä valtakuntaa kutsuttiin Juudaksi, ja sen pääkaupunkina säilyi Jerusalem. Tästä eteenpäin Kuningasten kirjat seuraavatkin molempien valtakuntien vaiheita aina niiden tuhoon ja pakkosiirtolaisuuteen saakka. Lisäksi Ensimmäisen Kuningasten kirjan loppuluvut kertovat myös yhden Israelin tunnetuimman profeetan, Elian voimallisesta toiminnasta.

Uusimmat arkeologiset kaivaukset ovat tuoneet vahvistusta joihinkin tässä kirjassa kerrottuihin historiallisiin tapahtumiin. Luvussa 12 kerrotaan Israelin kuninkaan Jerobeamin tekemästä alttarista. Alttarin perustukset on löydetty Danin rauniokummulta. Arkeologisissa kaivauksissa on myös löydetty suuren palatsirakennelman rauniot kuningas Ahabin ajalta, sekä suurin Israelissa koskaan tehty norsunluuesinelöytö. Viittauksen tuohon palatsiin löydämme luvusta 22: ”Mitä muuta on kerrottavaa Ahabista ja kaikesta, mitä hän teki, siitä norsunluisesta palatsista, jonka hän rakensi…(jae 29). Eli taas kerran saamme vahvistuksen myös Raamatun sanan historiallisesta paikkansa pitävyydestä!!