16. Danielin kirjan pedot

Jumala yleensä ilmoittaa tärkeät asiat useampaankuin kuin yhteen kertaan. Tuo sama periaate pätee myös, kun Danielin kirjassa kerrotaan tulevista maailmanvalloista. Ne ilmoitetaan eri tavoilla kolme, neljäkin kertaa.

Seitsemäs luku kertoo Danielin yöllisestä näystä, jossa hänelle näytettiin neljä eläinhahmoa: siivekäs leijona, karhu, pantteri, jolla oli neljä päätä ja siipeä sekä kauhea ja hirmuinen peto, jolla oli suuret rautaiset hampaat ja kymmenen sarvea. Usein nämä yritetään selittää joiksikin nykyajan valtakunniksi, esim. leijona Yhdysvalloiksi, karhu Venäjäksi, pantteri Saksaksi jne. Itse ymmärrän kuitenkin, että noilla eläinhahmoilla ei ole mitään tekemistä nykyajan valtioiden kanssa, vaan niillä kuvataan yksinkertaisesti nuo samat maailmanvallat, joista myös toisen luvun patsas kertoo. Huomaa myös, että aivan kuin kuvapatsaan metallit halpenevat arvossaan, niin myös ”eläinten kuninkuus” vähenee.

Ensiksikin, pedothan eivät ilmaannu yhtä aikaa, vaan yksitellen. Tästä kertovat esim. sanat ”ensimmäinen”, ”edelliset”, ”neljäs peto”. Lisäksi Daniel sanoo monikossa: ”minun näkemäni näyt peljättivät minua” (jae 15), antaen ymmärtää, että perättäisiä näkyjä oli monta! Siis pedot eivät ole samaan aikaan maailman historian näyttämöllä, vaan toinen toistaan seuraten. On hyvä myös pitää muistissa, että Danielin kirjan luvut kaksi ja seitsemän on kirjoitettu arameaksi, eli niillä on erityisesti sanoma myös ei-juutalaisille lukijoille, mm. meille lopunajan kristityille.

Leijona kuvaa siis Babylonian valtakuntaa ja sen maineikasta kuningasta Nebukadnessaria. Historian kirjat kertovat, että leijonakuviot koristivat Babylonian pääkadun molemmilla puolilla olevia sinisiä tiiliseiniä. Muinaisen Assyrian ja Babylonian arkeologisissa löydöissä esiintyy jopa siivekäs leijona. Leijonasta sanotaan myös mielenkiintoinen asia: ”se nostettiin maasta pystyyn ja asetettiin kahdelle jalalle niin kuin ihminen, ja sille annettiin ihmisen sydän” (7:4). Kun luemme Danielin kirjan neljännen luvun, ymmärrämme paremmin, mitä tuolla tarkoitetaan. Kuningas Nebukadnessaria lyötiin välillä mielisairaudella ja hän tuli eläimen kaltaiseksi. Tuolloin hänen hiuksensa kasvoivat pitkiksi kuin kotkan sulat (4:30), eli selvä viittaus leijonalla oleviin ”kotkan siipiin” (7:4)! Sitten hänet nostettiin pystyyn ja annettiin eläimen sydämen tilalle ihmisen sydän (vrt, 4:13ja 7:4)! Kuningas sai palata ihmisten joukkoon.

Seuraava eläin hahmo on karhun näköinen, joka siis kuvaa Meedia-Persiaa. Mielenkiintoista, että tuo eläin nostettiin toiselle kyljelleen. Sehän kuvaa niin sattuvasti Meedia-Persiaa, jossa ensin oli vallalla Meedia, mutta sitten Persia otti ylivallan. Karhulla oli suussaan kolme kylkiluuta, jotka saattavat kuvata esim. Persian valloittamia Lyydiaa (v. 546), Babyloniaa (v. 539) ja Egyptiä (v. 525 eKr.).

Karhuhan liitetään usein Venäjään, mutta eihän se ole ollut historiallisesti Venäjän symboli. Lapsuuden kotipaikkani lähellä Ohtaansalmessa on Täyssinän rauhan rajamerkki 1500 –luvun lopulta. Tuossa kallioon hakatussa merkissä on Ruotsin symbolina kolme kruunua (jo silloin!), mutta Venäjän symbolina ei suinkaan ole karhu, vaan ortodoksiristi! Oikeastaan voisi sanoa, että Venäjän symboli on ollut Itä-Rooman ajoista lähtien vallankumoukseen asti kaksipäinen kotka. Neuvostoliiton ajalla symboli oli mieluiten sirppi ja vasara tai jopa viisisakarainen tähti. Tänään sitävastoin huomaamme, että tuo kaksipäinen kotka on palannut takaisin, näemme sen esim. Venäjän jääkiekkojoukkueen pelipaidoissa (emme siis karhua)! Jotenkin tuntuu, että tuo karhu on vain amerikkalaisen propagandan esille nostama Venäjän vertauskuva.

Pantteri, jolla oli neljä päätä ja siipeä, voidaan helposti yhdistää historialliseen Kreikan valtakuntaan. Myös pantterin nopeus saattaisi kuvata Aleksanteri Suuren valloitusten nopeaa etenemistä. Aleksanteri Suuren kuoltua, hänen valtakuntansa jakautui lähinnä hänen neljän kenraalinsa kesken: Lysimakhos hallitsi Traakiaa ja osaa Vähä-Aasiasta (nykyisen Turkin aluetta), Antipatros (myöhemmin Kassandros) sai Kreikan ja Makedonian, Ptolemaios hallitsi Egyptiä ja Palestiinaa ja Seleukos Mesopotamiaa (nykyisen Syyrian aluetta) ja Persiaa. 

Viimeinen peto oli hirmuinen ja erilainen kuin muut ja se tallasi tähteet jalkoihinsa. Ymmärrän sen kuvaavan ensiksikin Rooman valtakuntaa, mutta samalla myös lopunajan liittovaltiota, joka ilmeisesti nousee jotakuinkin samoille sijoille kuin Rooma. Se näytettiin yhtenä petona siksi, koska Vanhan Testamentin profeetoille ei näytetty välillä olevaa ”salaisuutta” eli kristillisen seurakunnan aikaa. Eli toisin sanoen neljännen pedon (Rooman valtakunnan) aikana kristinusko nousi vaikuttavaksi tekijäksi, ja tuon hirmuisen pedon valta alkoi murentua ja lopulta Rooman valtakunta lakkasi olemasta. Mutta koska lopunajalla luopumus kristillisistä arvoista kasvaa, sallitaan pedon saada uudestaan valtansa takaisin.

Tuon pedon kymmenen sarven keskeltä nousee yksi sarvi, joka puhuu herjaavia sanoja itse Korkeinta vastaan. Hänen valtaansa annetaan ajat ja lait ”ajaksi ja kahdeksi ajaksi ja puoleksi ajaksi” (kolme ja puoli vuotta). Tuo aikahan on sama neljänkymmenen kahden kuukauden aika, joka annetaan Ilmestyskirjan pedolle (Ilm. 13:5)!  Eli huomaamme, että kaksi eri profeettaa (Daniel ja Johannes) puhuvat aivan samasta tapahtumasta!

Danielin kirjan ja Ilmestyskirjan kuvaukset ovat yhteneviä myös monessa muussa suhteessa. Molemmat kirjat kertovat oikeastaan kahdesta pedosta, jotka nousevat valtaan lopunaikana. Ensiksi nousee valtakunta, joka on petovaltio ja jolla on kymmenen sarvea. Danielin kirja sanoo sen selvästi: "Neljäs peto on neljäs valtakunta" (7:23). Ilmestyskirja puhuu puolestaan samasta asiasta merestä nousevana petona, jolla on seitsemän päätä ja kymmenen sarvea (13:1). Eli se on valtakunta, jolla on kymmenen johtajaa. Tämän jälkeen nousee tuosta valtakunnasta vielä peto, joka on puolestaan henkilö. Daniel käyttää sanontaa: "Tarkkaillessani sarvia huomasin, että niiden välistä kasvoi esiin vielä pieni sarvi..." (7:8). Ilmestyskirja puolestaan puhuu kirjaimellisesti toisesta pedosta, joka nousee maasta (13:11). Sekä sarvi, että toinen peto viittaavat samaan henkilöön, joka on antikristus, joka nousee siis hallitsemaan tuota petovaltiota!

Daniel kuvaa tuota neljättä petoa mielenkiintoisella tavalla, joka alkaa itsellenikin avautua yhä selvemmin, kun seuraa tämän päivän tapahtumia ja politiikkaa. Daniel kuvaa petoa mm. toteamalla: "Se oli pelottava, kauhistuttava,... ja se söi ja murskasi ja tallasi tähteet jalkoihinsa." (7:7). Kun seuraa tämän päivän EU:n politiikkaa, niin jopa vanhat kokeneet valtiomiehet kauhistelevat ja varoittelevat sitä taloudenhoitoa ja velan ottoa, jonka varaan kaikki rakennetaan. Kukaan ei tunnu olevan viime kädessä vastuussa mistään!

Huomaamme, että tuon neljännen pedon valta päättyy, kun taivaan pilvissä tulee Ihmisen Pojan kaltainen, ja hänelle annetaan valta, kunnia ja valtakunta (Dan. 7: 13, 14). Valitettavasti vuoden 1992 käännös on pyrkinyt liberalismissaan häivyttämään sen yhteyden, joka on Danielin kirjan ja Jeesuksen itsestään käyttämillä ”Ihmisen Poika” käsitteillä! Uusi käännös nimittäin kääntää "Ihmisen poika" käsitteen sanoilla "näöltään kuin ihminen", Dan. 7:13. (Siksi henkilökohtaisesti käytänkin mieluummin 1930–luvun käännöstä tai uutta Raamattu kansalle käännöstä!).