52. Tempaus

 

52. TEMPAUS

Tempaus eli uskovien ylösotto on asia, josta on paljon väitelty puolesta ja vastaan kristittyjen parissa. Viime vuosien aikana olen yllätyksekseni havainnut jopa ns. herätyskristittyjen parissa opetusta, joka kyseenalaistaa tuon tapahtuman.  Yritetään väittää, että on vain yksi uskovien ylösottaminen Jeesuksen tullessa takaisin kaikkien nähtävällä tavalla. Itse en ole noissa väitteissä löytänyt raamattuun selvästi ankkuroituvaa opetusta, vaan mieluumminkin subjektiivisia, omaan elämään liittyviä kielteisiä tunteita ja pelkoja tuon asian suhteen.

Yllä olevassa kuvassa on joitakin keskeisimpiä raamatun kohtia, jotka jokainen omalla tavallaan puhuvat tuon tapahtuman puolesta. Kuten edellisellä sivulla totesin, ymmärrän suuren joukon taivaassa (Ilm. 7:9) kuvaavan sitä uskovien joukkoa, joka on otettu ylös taivaaseen kaikista kansoista. Se koostuu sekä niistä, jotka ovat alkuseurakunnasta lähtien kuolleet uskossa Kristukseen, että niistä, jotka ovat vielä tuolla hetkellä elossa. Paavali kirjoittaa tessalonikalaisille ja korinttolaisille, että uskossa kuolleet nousevat ensin ja sitten ne, jotka ovat elossa muuttuvat ja heidät temmataan ”pilvissä Herraa vastaan yläilmoihin”! Kun vertaamme tuota kuvausta siihen tapahtumaan, joka kertoo Kristuksen tulosta maailmaan kaikkien kansojen näkemällä tavalla, huomaamme että kyseessä on aivan eri tapahtuma. Noista uskovista, jotka vielä silloin ovat täällä maan päällä, sanotaan, että ”he virkosivat eloon ja hallitsivat Kristuksen kanssa tuhannen vuotta” (Ilm. 20:4). He olivat siis kokeneet marttyyrikuoleman, mutta heidät herätettiin henkiin. Kreikan kielessä tässä kohtaa käytetään verbiä dzaō (elää), josta käännös ”virkosivat eloon”. Sitä vastoin Korinttolaiskirjeen kohdassa (1.Kor. 15:51) on verbi allassō (muuttaa toiseksi, vaihtaa), joka siis kertoo jostakin muusta kuin kuolleen henkiin herättämisestä. Tessalonikalaiskirjeen kohdassa käytetään verbiä harpadzō (temmata, ryöstää), joka sattuvasti kuvaa tuon tapahtuman äkillisyyttä!

Kun Jeesus opetti lopunajoista, sanoi Hän mm., että on kaksi ihmistä eri toimissa, joista ”toinen otetaan ja toinen jätetään”. Vaikka tuotakin kohtaa on yritetty selitellä monella tavalla, kuitenkin siinä selvästi sanotaan, että toinen korjataan talteen, mutta toinen jää! Jos tuo kuvaisi Jeesuksen lopullista tuloa näkyvällä tavalla, niin eihän ketään silloin enää ikään kuin jätetä minnekään, vaan Kristus ottaa täällä hallintavallan, ja niin kaikki saavat olla tuossa Kristuksen valtakunnassa.

On merkille pantavaa, että tuossa opetusjaksossa Jeesus käyttää aluksi pronominia ”te”, mutta kun Hän puhuu siitä hetkestä, jolloin Ihmisen Pojan merkki näkyy taivaalla, Hän käyttää pronominia ”he” (Matt. 24:30). Näin Hän antaa ymmärtää, että Hänen omansa eivät ole enää täällä maailmassa tuolla hetkellä!

Puhuessaan Filadelfian seurakunnan enkelille, Jeesus lupaa, että Hän pelastaa hänet koetuksen hetkestä, joka on tuleva yli koko maanpiirin (Ilm. 3:10). Tuo lupaus on tietysti tarkoitettu toisaalta historialliselle Filadelfian seurakunnalle, mutta uskon, että nuo Ilmestyskirjan seurakunnat kuvaavat tietyllä tavalla kirkkohistorian eri ajanjaksoja, ja näin ollen tuo Filadelfia kuvastaa juuri lopunajan valvovaa seurakuntaa. Lupaus siis annetaan, että se otetaan pois näkemästä pahinta ahdistuksen aikaa.

Edellisellä sivulla (Seitsemännen sinetin avaaminen) selitin jo, miksi oli tärkeää, että Johannes ymmärsi, mistä tuo suuri joukko oli tullut (Ilm. 7:9).

Jumalan sana antaa selvästi ymmärtää, että lopunajalla kaikki kansat kääntyvät Israelia vastaan ja hyökkäävät sinne. Jos pakanakristityt olisivat vielä maailmassa, uskon että monet miljoonat uskovat muuttaisivat Israeliin tuossa vaiheessa ja haluaisivat olla juutalaisten tukena, sekä samalla kohtaamassa Jeesusta Hänen tullessaan Öljymäelle. Tuo mahdollisuus eliminoidaan Jumalan taholta siten, että Hän on jo noutanut omansa pois. Tällöin toteutuu tuo Joosefin ja hänen veljiensä kohtaamisessa tapahtunut esikuva (1.Moos. 45). Kun Joosef ilmaisi itsensä veljilleen, ei saanut olla ketään muuta läsnä kuin Joosef ja veljet. Näin tulee myös tapahtumaan Jeesuksen ilmaistessa itsensä omalle kansalleen!

Vielä lopuksi eräs seikka, joka mielestäni puhuu vahvasti sen puolesta, että ennen Jeesuksen tuloa eletään tietty jakso, jossa on ikään kuin palattu takaisin VT:n pelisääntöihin. Palaan tarkemmin joitakin sivuja myöhemmin tähän pelastushistorian aikakauteen, mutta tässä yhteydessä eräs merkittävä huomio. Ilmestyskirjan yhdestoista luku kertoo meille kahdesta säkkipukuisesta todistajasta, jotka toimivat ja profetoivat Jerusalemissa kolmen ja puolen vuoden ajan, ennen kuin peto heidät voittaa. Profeettojen kerrotaan olevan ne kaksi öljypuuta, joista Sakarjan kirja ennustaa. Heidän toimintatavoissaan on jotakin, joka poikkeaa siitä esimerkistä, jonka Jeesus meille seuraajilleen antoi. Jos joku heitä vastustaa, tuli lähtee heidän suustaan ja tuhoaa heidän vastustajansa. Lisäksi heillä on valta löydä maata kaikkinaisilla vitsauksilla profetoimisensa päivinä (11:6). Kun vertaamme tätä siihen nuhteluun, jonka Jeesus antoi Sebedeuksen pojille Johannekselle ja Jaakobille, kun he pyysivät kostoa niille, jotka eivät ottaneet vastaan Jeesusta (Luuk. 9:51-56), ymmärrämme, että pelisäännöt ovat muuttuneet. Emme voi tätä selittää edes sillä, että hehän toimivat Jerusalemissa ja ovat juutalaisia. Niinhän Sebedeuksenkin pojat olivat! Ei jää muuta järkevää selitystä kuin, että on alkanut Israelin viimeinen vuosiviikko (palaan siihen myöhemmin), ja pelataan vanhan liiton säännöillä. Muuten ei olisi mitään järkeä, että Jumala kieltäisi Kristuksen seuraajilta kaikki koston ajatuksetkin, mutta Israelissa samaan aikaan Hänen omansa tuhoaisivat vastustajansa jopa tulella!

En yhtään ihmettelisi, vaikka nuo kaksi säkkipukuista profeettaa olisivat juuri Mooses ja Elia. Molempien poisottaminenhan tapahtui hieman erikoisella tavalla ja hehän juuri keskustelivat Jeesuksen kanssa kirkastusvuorella Hänen poismenostaan, ja varmasti myös Jumalan valtakunnan tulemisesta kirkkaudessaan (Luuk. 9:27-31)!